Osa 1 - Leutolaakson uusi asukas

Tästä se alkaa, pienestä mökistä keskellä suurta ja tyhjää tonttia. Tähänkö oli todella kulutettu päälle 15 000 simoleonia?




Rachelle de la Rosa tunsi pienen pettymyksen katsellessaan pientä tönöään. No, ehkä tuossa ei ikuisuuksia tarvitsisi asua, hän ajatteli lohduttavasti. Ehkä joku komea ja rikas mies kustantaisi hänelle palatsin?




Ah, simejä! Lehdenjakaja on kenties jokaisen juuri muuttaneen simin ensimmäinen uusi tuttavuus. Rachelle meni reippaasti tervehtimään tätä ja nappasi lehden heti käsiinsä.




Töitä oli löydyttävä, se oli ihan selvää. Vaihtoehtoina olivat ainoastaan lainvalvonta, peli ja seikkalu. Rachelle valitsi lainvalvonnan, koska siitä sai eniten palkkaa ja työaikakin oli vasta illalla.


Seuraava tontille pöllähtänyt henkilö oli lähestulkoon silmätön ennustajaeukko. Rachelle kuitenkin otti treffipalvelun numeron ylös, kuinkas sitä voisi tietää jos sitä vielä tarvitsisi?


Rachelle halusi panostaa uraansa, joten hän aloitti kunnonkohotuksen saman tien. Mankka ei valitettavasti mahtunut sisäpuolelle, joten jumppaharjoitukset oli pakko tehdä ulkona.


Hivenen myöhemmin tällainen seurakunta tuli toivottamaan Rachellen tervetulleeksi Leutolaaksoon. Rachellella ei pahemmin synkannut kenenkään kanssa, joten hän livisti nurkan taakse suihkuun ja jätti nämä jorailijat... noh, jorailemaan.


Ruusa Viheriä sen sijaan vaikutti oikein mukavalta tuttavuudelta ja Rachelle huomasi, että heillä olikin paljon juteltavaa. Aluksi hän hivenen ihmetteli Ruusan omituista ulkonäköä, mutta ei lopulta antanut sen haitata. Mikäs siinä, jos toisella on vihreä iho.


Rachelle ja Ruusa intoutuivat jopa hetkeksi kopittelemaan pallolla. He kumpikin olivat melkoisen kömpelöitä, mutta loppua kohden rupesi tämäkin sujumaan.


Ruusan piti pian lähteä, mutta tytöt sopivat uuden tapaamisen tuonnemmaksi. Rachelle tunsi pienen helpotuksen ja onnen tunteen. Uuteen naapurustoon totuttautuminen sujuisi varmaan huomattavasti helpommin, kun on ainakin yksi ystävä.


Yöllä satoi ensilumi.


Rachelle päätti tehdä jotain hyödyllistä ja aloitti tutustumisen niin kokkailun, siivoilun kuin mekaanikan jännittäviin maailmoihin. Tosin viimeisen hän jätti vähemmälle, hänen tuleva miehensä saisi hoitaa tukkeutuneet vessanpöntöt ja oikkuilevat tiskikoneet.


Heti seuraavana aamuna Rachelle tilasi taksin ja lähti tutustumaan Leutolaakson keskustaan. Saattaisihan olla mahdollista, että hän bongaisi jostain ihanan komistuksen, joka olisi varmasti mainio isä hänen lapsilleen.


Aluksi Rachelle iski silmänsä tähän herraan. Tuo nenä kyllä ei ollu oikein Rachellen mieleen, mutta miekkonen olkoon hätävaralla jos kenenkään muun kanssa ei synkkaa. Totta puhuen neiti törmäsi toiseenkin komistukseen, mutta siitä näette kuvia myöhemmin.



Rachelle kävi kokeilemassa myös luistelua. Monta kertaa hän pyllähti melko kivuliaasti jään pintaan, mutta koko ajan harvemmin ja harvemmin. Kenties hänestä ei ihan taitoluistelijaa tule.


Koittihan lopulta se ensimmäinen työpäivä...


...joka toi mukanaan myös ylennyksen! Rachelle otti asian melko rauhallisesti ja juhlisti sitä ainoastaan syömällä sipsejä ennen nukkumaanmenoa.




Rachelle päätti lopulta soittaa tälle mystiselle komistukselle, jonka nimi on Keijo. Juttu luisti yllättävän hyvin, ja he sopivat tapaamisen seuraavalle päivälle.


Rachelle jännitti Keijon tapaamista. Mitä jos hän joutuisikin pettymään? Ehkä Keijo ei ollutkaan niin ihana kuin hän muisti? Saapuisiko Keijo edes paikalle?


Satoi vieläkin paksumpi lumikerros. Näyttää aivan siltä, kuin mökin katto romahtaisi minä hetkenä hyvänsä.


Rachelle heräsi aikasin ja meni ulos tuulettumaan. Hän teki maahan lumienkelin ja unelmoi Keijosta.


Keijo oli luvannut saapua heti töistä päästyään. Jännitettyään töissä koko päivän Rachelle odotteli Keijoa pihassa ja rakensi samalla lumiukon.


Mutta kuinka kävikään! Rachellen työkaveri Regina hajoitti lumiukon! Onpas ilkeää.



No mutta kukas se siinä lyllertää! Suloinen pingviini pysähtyi rupattelemaan Rachellen hajonneelle lumiukolle. Onpa se söpö!


Vihdoin Keijo suvaitsi saapua paikalle! Rachelle pystyi vaivoin hillitsemään itseään. Tämä on kyllä sinällään ihan mielenkiintoista: Rachelle on tavannut Keijon tasan yhden kerran ja silloin he vain rupattelivat. Ehkä he olivat ihastuneet toisiinsa puhelimen kautta?


Tuosta näette paremmin Keijon kasvoja. Minusta ainakin hän näyttää ihan kelvolliselta.


Heidän oli pakko nähdä toisensa uudestaan heti aamulla. Rakastavaiset tuskin pystyivät pitämään näppejään irti toisistaan, niin hullaantuneita he olivat.


Rachellen ja Keijon suhde syveni entisestään. Heillä synkkasi täydellisesti.


Lopulta Rachelle pyysi Keijoa asumaan luokseen. Mies suostui heti ja toi mukanaan 17 000 simoleonia ja jotain tilpehööriä. Hän on romantiikkatavoitteinen härkä, jonka luonne on 5/5/3/8/4.


Muutaman päivän päästä illallisella Rachelle otti puheeksi vauvojen hankkimisen. Keijo ei kauheasti vaikuttanut innokkaalta, mutta kuunteli kyllä mitä hänen avovaimollaan oli sanottavana. Eihän sitä koskaan pidä sanoa ei koskaan.


(Tässä muuten näette vähäsen Keijon uutta hiustyyliä) Rachelle sai joka tapauksessa Keijon houkuteltua sängylle suukottelemaan ja no, yksi asia johti toiseen...


Tältä muuten näyttää heidän kotinsa pienen remontin jälkeen. Rachelle oli siihen huomattavasti tyytyväisempi kuin edelliseen pikku koppiinsa, mikä on kyllä ihan ymmärttettävää.


Keijon lähdettyä töihin Rachelle meni kuluttamaan suurimman osan heidän rahoista vaateostoksilla. Eihän hetkellinen köyhyys mitään haittaa, kunhan on ainakin hienot vaatteet päällään.


Rachelle ja Ruusa tapasivat pitkästä aikaa.


Kummallakin oli niin paljon kerrottavaa, että hyvä jos malttoivat antaa toisen puhua loppuun asti. Ruusa tosin vaikuttaa kuvassa paljon kiinnostuneemmalta spagetista kuin Rachellen jutuista.


Keijon saavuttua töistä Rachelle kaappasi tämän heti suudeltavakseen. Olihan siitä jo peräti kuusi tuntia, kun he viimeksi olivat nähneet ja se oli jo aivan liian paljon!


Myöhemmin illalla Rachelle oli tehnyt päätöksensä. Hän kosi hyvin yllättynytttä Keijoa tyylikkäästi alusvaatteisillaan. Keijo vastasi tietysti myöntävästi.


Samantien he avioituivatkin ilman suurempia juhlallisuuksia. Ehkä Rachellen olisi aika kertoa siitä omituisesta tunteesta mahassaan...