
Ei kai se halaaminen nyt ihan NOIN kamalaa ole... Rachellella oli kiire rutistamaan miestään, mutta ei se niin yksinkertaisesti käynytkään.

Rachelle uumoili olevansa raskaana, mutta ei halunnut herätellä itsessään minkäänlaisia toiveita. Eikä hän ollut edes kovin varma kuinka Keijo siihen lopulta suhtautuisi, vaikka suoraa kieltäytymistä ei ollutkaan kuulunut.

Mutta viimein eräänä aamuna Rachelle huomasi ilokseen mahansa kasvaneen. Toinen sukupolvi ilmoitteli tulostaan! Keijo otti asian näköjään melko rauhallisesti.

Keijo oli löytänyt uuden intohimon, nimittäin puutarhanhoidon. Omaan pieneen kasvimaahan ei varat oikein riittäneet, mutta hedelmäpuut kelpasivat Keijolle. Hän mielellään piti huolta puista.

Raskaus aiheutti ihmeellisen siivousvimman Rachellessa. Hänen lapsensa kodissa ainakin sängyt olisivat aina siististi pedatut!

Ja näin se maha kasvoi taas. H-hetki on kohta käsillä.

Rachellekin tutustui puunhoidon ihmeelliseen maailmaan ja ryhtyi myöskin harventamaan puita kun Keijolla ei ollut aikaa. Kuinka rentouttavaa puuhaa näin raskauden viimeisinä päivinä!

Puutarhurointi vei Rachellen täysin mukanaan. "Tiesitkös, Keijoseni, että kompostointi on sekä ekologista että huipputyylikästä! Lehdessä lukee niin", Rachelle ilmoitti miehelleen, eli suomeksi: hanki meille komposti.

Rachelle kulutti aikaansa myös tutustumalla vielä hivenen tuntemattomiin naapureihinsa.

Synnytys käynnistyi keskellä yötä. Rachelle kiljui tuskasta ja herätti lopulta Keijonkin mekastuksellaan.


Keijo säikähti todella Rachellen kiljumista. "Okei, mitä siellä synnytysvalmennuksessa taas sanottiin? Hengitä, hengitä, hengitä..."

Näin suloinen pieni poika humpsahti maailmaan. Hän sai nimekseen Ryan ja hänellä on vihreät silmät ja mustat hiukset. Tuore äiti oli oikein ylpeä pikkuisestaan.

Alkujärkytyksestä selvinnyt Keijo kiintyi poikaan vähintään yhtä paljon kuin vaimonsakin ja vauvaa piti olla jatkuvasti hyysäämässä.


Vauvan hoitaminen oli raskasta, mutta onneksi toinen saattoi hoitaa vauvaa sillä välin kun toinen lepäsi. Keijolle parasta lepoa oli rakkaiden hedelmäpuidensa harventaminen. Onneksi työnteko tuotti tulosta ja sato hyvin odotettu.

Rachelle ei malttanut pysyä erossa Ryanista. Hän oli jatkuvasti hellimässä vauvaa ja hyvä jos antoi sille hetkeäkään aikaa nukkua.

Rachelle koki suuren yllätyksen eräänä iltapäivänä: hän oli taas raskaana!

Ja uusi vauva vain ilmoitteli tulostaan.

Aivan yhtäkkiä oli Ryanin aika kasvaa taaperoksi. Ei ehkä mikään suloisin ilmestys, muttei mikään ihan kauhistuskaan. Suloinen jokatapauksessa.

Ryan oli kyllä kova kiukuttelemaan. Kun viimein pääsi syömään, ei ruoka kelvannutkaan kun piti päästä potalle. Ja kun taas hän oli potalla, piti päästä nukkumaan. Hankala lapsi!

Juuri kun luulimme pääsevämme eroon kylmästä ja lumesta, oli maa taas valkoinen. (Sarjassamme turhat maisemakuvat)

Voi että siitä lähtikin kova ääni! Ryan ei tuntunut olevan milloinkaan tyytyväinen.

Tässä todistetaan ensimmäistä hetkeä, kun Ryan suostuu istumaan potalla. Siihen menikin hurjan kauan aikaa.

Jällein käynnistyi uusi synnytys, nyt huomattavasti rauhallisemmin merkein.

Tämä myös vihreäsilmäinen ja mustahiuksinen tyttönen sai nimen Grace.

Keijo suorastaan jumaloi pientä prinsessaansa. Ryan oli hivenen kateellinen, kun joutui nyt jakamaan huomion pikkusiskonsa kanssa. Sisko sai vielä enemmän huomiota!

Gracen maha oli ilmeisesti pohjaton kuilu. Vaavalla oli jatkuvasti nälkä ja hyvä jos vain yksi tuttipullo riitti.

Rachelle innostui paksusta lumikerroksesta ja ryntäsi väkertämään pihalle lumiukkoa...

...ja lumienkeliä.

Tällainen miekkonen käveli de la Rosien talon ohitse. Rachelle meni heti tervehtimään häntä, mutta totesi samantien, että mies oli aivan liian ruma hänen tyttärelleen. "Ei, sinun ja tyttäreni lapsista ei kyllä tulisi tarpeeksi kauniita", Rachelle hymähti. Mies katsoi naista oudosti ja pakeni paikalta niin pian kuin suinkin.

Ja siinä taas meidän kaikkien rakastama pingu. <3

Rachelle tunsi huonoa omaatuntoa siitä, kuinka Ryan oli jäänyt niin vähälle huomiolle. Hän rupesi heti opettamaan Ryania puhumaan ja nopeastihan poika oppi.

Pian koitti Gracen aika kasvaa taaperoksi.

Voi, kun hänestä kasvoikin suloinen! Oikea pikku prinsessa.

Noh, prinsessa oli myös sitä mieltä, että kun hän huutaa niin mamman tai papan piti heti juosta paikalle. Tämäkään ei ollut kovin erikoista, että molemmat kiljukaulat huusivat kurkkusuorana - samaan aikaan.

Aivan yllättäen tuli Ryanin aika kasvaa lapseksi. No, ehkä hänestä ei ole perijäksi, mutta ei hän edelleenkään mikään kammotus ole. Vähän hassu ilme.

Ja tässä Ryanin uudet hiukset.







































